Opiskelu avoimessa yliopistossa päivätyön ohessa tarkoitti minulle aikaisia aamuherätyksiä, venytettyjä iltoja, opintoihin varattuja vapaapäiviä, ajan varastamista sosiaalisesta elämästä, valintoja erilaisten aikataulujen välillä sekä ennen kaikkea oman elämän tavoitteiden selventämistä.
Ensimmäinen kurssityö sai minut epäilemään oman osaamiseni rajallisuutta useaan otteeseen mutta periksi antamattomana sain kuin sainkin työn valmiiksi. Ajatukset poukkoilivat kuitenkin työn palauttamisen jälkeen joka suuntaan. Onko tämä nyt sitä mitä haluan todella tehdä?
Pohdinnat sitä, mitä opiskelu ja oman osaamisen kehittäminen minulle todella antaa, auttoi minua jäsentämään asioita uuteen järjestykseen. Jos unohdetaan asema ja kilpailukyky työmarkkinoilla, totesin että opiskelu antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni ja avartaa maailmankatsomustani tavoilla joiden toteutuminen työelämässä olisi ollut sillä hetkellä mahdotonta.
Motivaatio oli syntynyt ja herätti syntyessään innostuksen oppia uutta.
Motivaation ylläpitäminen on kuitenkin haasteellista. Jos jatkuvasti laiminlyö oman jaksamisen rajoja, törmää nopeasti uupumuksen aiheuttamaan mielenkiinnon puutteeseen.
Ratkaisin asian asettamalla välitavoitteita, jolloin eteneminen helpottui huomattavasti. Totesin, että on parempi edetä lukukausi kerrallaan ja nauttia saavutuksista, kun se, että valitsisi "kaikki tänne heti"- asenteen, jolla on todellakin helppo uuvuttaa itsensä erittäin nopeasti.
Ajan myötä opinnot poikivat uusia opintoja ja uusia tapoja motivoida oppimista. Yhdeksi tärkeimmistä motivaation ylläpitäjistä olen todennut itsensä palkitsemisen. Tieto siitä, että edessä odottaa jotain mukavaa - oli se sitten juhlat, matka tai mikä tahansa mieleinen asia - kannustaa jaksamaan ja antaa aikaa palautua ennen seuraavaa koitosta!
Nyt ryhdyn tutustumaan syksyn opintoihin oman osaamisen tuotteistamisen kautta.
Iloista ja motivaation täyteistä keskiviikkoa!
