Istuttuani kuluneen viikon erilaisissa saleissa, auditorioissa ja luokkahuoneissa yliopiston orientaatioviikon ohjelman rytmittämässä tahdissa, en voinut olla miettimättä sitä, mikä on kertauksen merkitys oppimiselle.
Koska oma tieni yliopistolle kulki avoimen yliopiston kautta, osa käytännöistä oli jo entuudestaan tuttuja mutta kuten sain huomata, paljon oli ja on vielä opittavaa.
Huolimatta siitä, että ohjelma sisälsi paljon päällekkäistä asiaa ja monet asiat tulivat kuultua ja kuunneltua moneen eri otteeseen, totesin sen aivan yhtä tärkeäksi kuin sen, että sain mahdollisuuden vaeltaa samoihin luentotiloihin, edelleenkään oppimatta edes ruokalan paikkaa niin, että voisin päästä perille kulkematta edes kerran harhaan.
Orientaatioviikon ehkä tärkein anti oli kuitenkin useassa kohdassa kuultu toteamus siitä, että yliopisto ei ole koulu. Minulle tämä on tärkeä asia, koska tarkoitukseni oli käsitellä oppimisprosesseja ja omaa toimintaani opintojen parissa eräänlaisena työtehtävänä eli projektina, jossa on ennalta määritelty takaraja ja tavoitteet.
Nyt kun käytännön asioita on kerrattu viikko, on aika aloittaa opintojen kertaaminen.
Lukion aikaisista opinnoista on jo vierähtänyt toistakymmentä vuotta, joten otan nöyränä vastaan kaiken kertaamiselta haiskahtavan teorian ja harjoitukset. Aloitan jopa venäjän opintoni alusta.
Miksi? Koska kertaus on opintojen äiti!
Iloista viikonloppua toivottelee
Eduholisti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti